Dissertation by Keijo Lakkala
JYU Dissertations, 2021
The central question of this dissertation is “What is the function of utopia today?”. This questi... more The central question of this dissertation is “What is the function of utopia today?”. This question already implies a certain kind of historicity. It implies the possibility of utopias having different functions in different times. This is why a larger question is in this dissertation asked as well: “what functions of utopia have become emphasized in the history of utopian thought?”. And to answer both of these questions will I need to ask a third question: “What kind of different forms has the concept of utopia taken during its historical existence?”.
Herein it is argued that utopias can be understood as relational counter-images and counter-practices grounded in the historical circumstances they are developed in. This dissertation focuses especially on the historical changes the function of utopia has gone through and on the function of utopia in the current neoliberal era in which utopianism has become suspicious socio-political mode of thought.
The main function of utopia, in this context is the disruptive function, which has the possibility of opening social and political imagination to new possibilities. Especially the possibility of different experimental social practices is explored in this dissertation. These practices are described with the concept of a “utopian counter-logical social practice”. This concept is one developed through the usage of autonomist Marxist theoretician John Holloway’s texts. The concept refers here to a collectively carried out practice which is at the same time within, against and outside of the present. It is within the present since it exists in the here-and-now. It is against since it orients itself according to a logic of practice that challenges and relativizes the practices of the existing society. It is outside of the present since it prefigures new and better forms of being in its very existence.
Utopian counter-logical social practice is here regarded as having a disruptive function which has the possibility of causing “cracks”, not only in the social cohesion of the existing society, but also in the worldview of the subject. Utopian counter-logical social practice has the potential to offer new, surprising perspectives on the existing society for the subject. It is argued that utopian counter-logical social practices have the potential to cause disruption on both ideological and practico-structural levels.
Papers by Keijo Lakkala
Tiede ja edistys, 2025
Artikkeli tarkastelee Sitran ja Ellen MacArthurin säätiön verkkosivuilla esiteltyjä kiertotalousv... more Artikkeli tarkastelee Sitran ja Ellen MacArthurin säätiön verkkosivuilla esiteltyjä kiertotalousvisioita ekologiseen kriisiin vastaamaan pyrkivänä utopiana niin kriittisen jätetutkimuksen, marxilaisen teorian kuin monitieteisen utopiatutkimuksenkin näkökulmia hyödyntäen. Kiertotalous ymmärretään tässä tutkimuksessa lineaariseksi ymmärretyn nykytalouden vastakuvana, jossa resurssien tuhlaava käyttö korvataan kierrätyksellä ja materiaalien uusiokäytöllä. Tutkimuksessa analysoidaan kiertotalouden idean utooppisia piirteitä, siihen sisältyvää yhteiskuntateoriaa sekä sen toteuttamisen kannalta keskeisiä toimijoita. Artikkeli argumentoi kiertotalouden utopian toimivan kapitalistisen järjestelmän ideologisena oikeuttajana korostaen visioissaan ensisijaisesti omistavan luokan taloudellisen voitontavoittelun määrittämää näkökulmaa ekologisen kriisin ratkaisemiseen.
Sociological Research Online, 2024
The article analyzes utopian thinking within the current climate movement, with a particular focu... more The article analyzes utopian thinking within the current climate movement, with a particular focus on the Finnish movement, and develops analysis of contemporary society through utopias. Empirically, it is based on material collected in the context of a protest week called 'Utopia rebellion', in Helsinki in 2022. We use material such as statements, blog posts, and social media content produced by climate activists, as they aimed to form an idea of utopian society beyond their demands on climate policy. We argue that in order to understand any utopian vision properly, one needs to understand not only how it conceptualizes the ideal society, but also how it (implicitly) interprets the nature and problems of the existing one, and the function of utopias. From this starting point, we develop an analysis of the movement by looking at its utopias, conceptions of the present, and uses of utopias. In the image of the movement formed this way, the key components emerging from the analyses are related to redefinitions of work, reconnecting with one's community, and the possibilities of identities to flourish.
Socialist Studies/Études Socialistes, 2022
The article discusses the recent treatment of Finland by the US Left, criticises this from a Finn... more The article discusses the recent treatment of Finland by the US Left, criticises this from a Finnish point of view, and engages in a discussion on treating existing countries in utopian terms and the need to analyse countries as evolving through power struggle rather than "models".
Tutkimus ja kritiikki, 2022
Lectio praecursoria 3.12.2021
NGP Yearbook 2020, 2021
This article explores the social and political imagination of 'the Anthropocene' and the utopian ... more This article explores the social and political imagination of 'the Anthropocene' and the utopian counter-images that can be derived from it. From the utopian studies perspective, I argue that the Anthropocene cannot provide sufficient societal alternatives for the current ecological predicament. This is due to the fact that the concept of Anthropocene relies too heavily on the image of abstract humanity to be able to offer real societal alternatives. It cannot name the social system we live in and, therefore, it cannot fundamentally challenge existing social arrangements. Based on utopian social theory, I conceptualize utopia as a counter-image of the present motivated by a desire for better being. The contents and the politically transformative potentials of utopian counter-images depend on the conceptualization of the present itself. I contrast the utopian potentials of 'the Anthropocene' with that of 'the Capitalocene' which is more apt in outlining the social conditions of the present. Thus, the Capitalocene as a concept opens up more radical possibilities for imagining societal alternatives by conceptualizing the present socially.
Poliittinen talous, 2020
Katsausartikkelissa tarkastellaan yhdysvaltalaisen marxilaissosiologi Erik Olin Wrightin niin san... more Katsausartikkelissa tarkastellaan yhdysvaltalaisen marxilaissosiologi Erik Olin Wrightin niin sanottuihin todellisiin utopioihin kohdistunutta tutkimusta. Artikkelissa avataan sekä sitä, kuinka Wrightin todellisen utopian käsite tulisi ymmärtää, että sitä, kuinka hänen oma utopiansa eli ”sosiaalinen sosialismi” voisi olla mahdollinen ja millaiset tosimaailman kokeilut hänen mukaansa ennakoivat ja prefiguroivat tätä utopiaa. Lisäksi artikkelissa eritellään Wrightin käsityksiä antikapitalismin strategioista ja näiden myötä siitä, millä tavalla sosiaalisen sosialismin utopia olisi saavutettavissa. Artikkeli keskittyy erityisesti kahteen Wrightin myöhäistuotannon teokseen – Envisioning Real Utopias (2010) ja How to be an Anticapitalist in the the 21st century (2019) – ja vuonna 2017 Wrightin Suomen-vierailun yhteydessä tehtyyn haastatteluun.
Niin et näin, 2010
Utopialla on käsitteenä kaksi perusulottuvuutta, jotka kumpuavat sanan etymologiasta. Thomas More... more Utopialla on käsitteenä kaksi perusulottuvuutta, jotka kumpuavat sanan etymologiasta. Thomas Moren antamassa merkityksessä se tarkoittaa yhtäältä ou-toposta, olematonta aluetta, sekä toisaalta eu-toposta, onnellista paikkaa. Käsitteellä on siis fantasioivan fiktion ohella myös eettinen merkitys. Utopiaan sisältyy niin ikään olemassa olevan kritiikki. Utooppinen ajattelu ja kirjallisuus käyttävät ”mielikuvituksen voimaansa laatiakseen esityksen hyvästä tai kelvottomasta paikasta tai ajasta”. Näin utopia pystyy ylittämään välittömästi havaitun todellisuuden. Dialektisen voimansa utopia saa kuitenkin vasta yhdistyessään apokalyptiseen ajatteluun.
Sosialismi ja utopia tänään – vastausvuorossa Erik Olin Wright
Niin et näin, 2018
”On mahdollista ajatella pyrkimystä uudistaa yhteiskuntaa perinpohjaisesti.” Erik Olin Wright (s.... more ”On mahdollista ajatella pyrkimystä uudistaa yhteiskuntaa perinpohjaisesti.” Erik Olin Wright (s. 1947) on kuulunut maailman huomatuimpiin sosiologeihin 70-luvulta lähtien. Yhdysvaltalaisprofessorin vahva panos tuntuu erityisesti teorioissa luokasta ja työstä. Hän on tullut tunnetuksi myös tavastaan käyttää ’utopian’ käsitettä marxilaisessa yhteiskunta-analyysissa. Oikeaoppisuuden sijaan Wrightia ohjaa halu selvittää, miten maailma toimii. ”Kompromisseista kieltäytyminen ja vaatimus puhtaudesta johtavat epäonnistumisiin.”
Demokratia tarvitsee yhteiskunnallisia utopioita
Politiikasta, 2017
Ilmastoliikkeen utopismi ja dystopismi
Politiikasta, 2020
Utopia on yhteiskunnallisten vaihtoehtojen etsimisen menetelmä
Futura, 2017
Futura, 2017
Tässä artikkelissa tutkin utopian käsitteen ulottuvuuksia korostaen erityisesti kahta näkökulmaa.... more Tässä artikkelissa tutkin utopian käsitteen ulottuvuuksia korostaen erityisesti kahta näkökulmaa. Ensimmäisestä näkökulmasta tarkasteltuna utopioita voidaan pitää eräänlaisina tulevan yhteiskunnan pohjapiirroksina, valmiina suunnitelmina jotka vain odottavat toteuttamistaan. Toinen näkökulma puolestaan antaa utopioista hyvin toisenlaisen kuvan: sen mukaan utopiassa on kysymys pikemminkin mentaliteetista kuin pohjapiirroksesta. Utopiassa on kysymys sellaisesta mentaliteetista, joka näkee nykyisen yhteiskunnan vain yhtenä mahdollisena maailmana monien joukossa ja kykenee kuvittelemaan toisenlaisia mahdollisia maailmoja. Utopia kykenee ajattelemaan yhteiskunnan radikaalista uudella tavalla. Utopia on yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodi. Artikkelin alussa nostan esille utopioita kärjekkäästi kritisoineen Karl Popperin näkemyksiä utopiasta. Hänen mukaansa utopiat ovat luonteeltaan pohjapiirroksen (blueprint) kaltaisia visioita, joissa todellisuus koetetaan pakottaa valmiiseen suunnitelmaan. Utooppinen ajattelu sisältää hänen mukaansa holistisen metodologian, jonka vuoksi yhteiskunnan utooppinen muuttaminen koskee aina kaikkia yhteiskunnan ulottuvuuksia aina julkisesta yksityiseen. Tämän vuoksi utooppinen ajattelu on hänestä myös ja väistämättä totalitaristista luonteeltaan. Käsiteltyäni Popperin utopioita kohtaan esittämää kritiikkiä, esitän näkemykseni utopioista yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodina. Tämä näkemys ei jaa Popperin oletusta utopiasta tulevan yhteiskunnan pohjapiirroksena vaan näkee utopian pikemminkin orientaatiotatapana, suuntautumisena toistaiseksi tuntemattomaan, avoimeen tulevaisuuteen. Marxilaisfilosofi Ernst Blochin termein utopia suuntautuu "ei-vielä-tulleeseen", siihen, joka "on sitä, mitä ulkoisissa olosuhteissa juuri nyt on vaakalaudalla, tulevaisuutta joka vasta muotoutuu" (Bloch 1985, 29). Ernst Blochin toivon periaatteeseen nojaava filosofia toimiikin argumenttini pohjana. Hänen ajattelussaan ihminen on ainoa olento, jonka elämä ei ole vain saman toistoa, vaan jolle tulevaisuus on aina avoin ja lukkoonlyömätön. Ihmiselle uusi, Novum, on todellinen mahdollisuus. Ihmistä syvimmin motivoiva tekijä onkin Blochille toivo paremmasta. "Utooppinen on siis asetettu ihmiselle, joka on muutosta haluava olento. Maailma on annettu potentiaalina, suurena dynamei on -mahdollisuutena" (Bloch 1985, 27). Blochille utopia merkitsee kykyä nähdä maailmassa muutoksen mahdollisuuksia, ei niinkään pyrkimystä rakentaa abstrakteja pohjapiirroksia tulevaisuudelle, kirjoittaa "reseptejä tulevaisuuden keittiöön" kuten Blochin suuri esikuva Karl Marx sanoisi. Utopiat ovat historialliseen tilanteeseen kytkeytyviä horisontteja, eivät niinkään pysyviä tiloja. Tämän näkemyksen puolesta tulen tässä artikkelissa ensisijaisesti argumentoimaan. Utopiatko totalitarismia? Karl Popperin utopiakritiikistä Teoksessaan The Poverty of Historicism (1957) tieteenfilosofina parhaiten tunnettu itävaltalainen Karl Popper esittää utooppisen ajattelun kytkeytyvän olennaisella tavalla holistiseen yhteiskuntatieteenfilosofiaan. Utooppinen ajattelu tähtää Popperin mukaan yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen muuttamiseen ja siksi se hänen mukaansa sisältää holistisen näkemyksen yhteiskunnasta. Hän itse tarkastelee yhteiskunnallista muutosta pikemminkin osittaisen muutoksen näkökulmasta: hänen mukaansa on tarkoituksenmukaisempaa säätää yhteiskunnan yksittäisiä instituutioita paremmiksi kuin muuttaa yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Tämän ajatuksen pohjalta Popper erottaa toisistaan holistisen eli utooppisen ja osittaisen yhteiskunnallisen suunnittelun (utopian social engineering / piecemeal social engineering) strategiat. 1 Osittainen yhteiskunnallinen suunnittelu, jonka Popper siis näkee kannatettavana, lähtee siitä ajatuksesta, että vain pieni osa yhteiskunnallisista instituutioista on tietoisesti suunniteltuja ja suurin osa on vain "kasvanut" toimintamme tarkoittamattomana sivutuotteena. Utooppinen yhteiskuntasuunnittelu puolestaan Popperin mukaan olettaa, että voimme suunnitella koko yhteiskunnan tietoisesti pienintä piirtoa myöten. Osittaisen suunnittelun näkökulman omaksunut yhteiskunnallinen ajattelija näkee yhteiskunnalliset instituutiot funktionaalisesti tai instrumentaalisesti: pelkkinä välineinä tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Utooppisen suunnittelun näkökulman omaksunut henkilö puolestaan näkee yhteiskunnan orgaanisena, holistisena kokonaisuutena, jonka yksittäisiä instituutioita ei voi muuttaa irrallaan kokonaisuudesta.
"Mitä utopialla oikein tekee?" Utopia yhteiskuntakritiikin välineenä
Sosiologi, 2017
Ovatko utopiat haihattelua?
Alusta!, 2013
Utopian paluu
Commons.fi, 2013
Book Chapters by Keijo Lakkala
Metamodernismi. Kirjallisuuden ja kulttuurin muutos 2000-luvun Suomessa, 2024
Utopioista on käyty jonkin verran keskustelua metamodernismiteo rian yhteydessä (ks. esim. Sandba... more Utopioista on käyty jonkin verran keskustelua metamodernismiteo rian yhteydessä (ks. esim. Sandbacka 2021; Vermeulen & van den Akker 2015). Tämä on varsin luontevaa, edustaahan teoria liikahdusta poispäin postmodernismin teorian ja postmodernin ajan ironisesta näköalattomuudesta. 1 Metamodernin tutkimus on orientoitunut taide-ja kulttuuriteoreettisesti, joten siinä tyypillisesti lähestytään asiaa taiteilijan ja taiteen tekemisen näkökulmista, olkoonkin että myös laajemmat zeitgeist-näkökulmat ovat usein esillä. Vaikka yksittäisten taiteellisten ilmausten yhteisölliset ja yhteiskunnalliset pyrkimykset onkin analyyseissa huomioitu, utopian laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä ei ole vielä tarkasteltu. Metamodernismin teorian lupaava utooppinen ajattelu vaatii siksi yksittäisten teosten tai taiteilijoiden tasolta yleisemmälle tasolle siirtymistä.
Foreword to a collection of utopian short stories named "Aurinkosydän - kaikuja paremmista tuleva... more Foreword to a collection of utopian short stories named "Aurinkosydän - kaikuja paremmista tulevaisuuksista" (2021)
The Revival of Political Imagination. Utopias as Methodology, 2020
Uploads
Dissertation by Keijo Lakkala
Herein it is argued that utopias can be understood as relational counter-images and counter-practices grounded in the historical circumstances they are developed in. This dissertation focuses especially on the historical changes the function of utopia has gone through and on the function of utopia in the current neoliberal era in which utopianism has become suspicious socio-political mode of thought.
The main function of utopia, in this context is the disruptive function, which has the possibility of opening social and political imagination to new possibilities. Especially the possibility of different experimental social practices is explored in this dissertation. These practices are described with the concept of a “utopian counter-logical social practice”. This concept is one developed through the usage of autonomist Marxist theoretician John Holloway’s texts. The concept refers here to a collectively carried out practice which is at the same time within, against and outside of the present. It is within the present since it exists in the here-and-now. It is against since it orients itself according to a logic of practice that challenges and relativizes the practices of the existing society. It is outside of the present since it prefigures new and better forms of being in its very existence.
Utopian counter-logical social practice is here regarded as having a disruptive function which has the possibility of causing “cracks”, not only in the social cohesion of the existing society, but also in the worldview of the subject. Utopian counter-logical social practice has the potential to offer new, surprising perspectives on the existing society for the subject. It is argued that utopian counter-logical social practices have the potential to cause disruption on both ideological and practico-structural levels.
Papers by Keijo Lakkala
Book Chapters by Keijo Lakkala