Papers by Rami Kokko
Inventointiraportti, 2024
"Huutokosken arkeologinen inventointi 2024 " presents the findings of the archaeological field su... more "Huutokosken arkeologinen inventointi 2024 " presents the findings of the archaeological field survey at the historical Huutokoski foundry site in Joroinen, Finland.
Meriarkeologisten hylkykohteiden pitkäaikaista säilymistä uhkaavat sekä luonnolliset että kulttuu... more Meriarkeologisten hylkykohteiden pitkäaikaista säilymistä uhkaavat sekä luonnolliset että kulttuuriset haittatekijät. Hylyt ja arkeologiset esineistöt altistuvat biologisten organismien, fyysisen eroosion ja haitallisten merikemiallisten yhdisteiden lisäksi hylynryöstelylle ja teollisen kalastustoiminnan aiheuttamille tuhoille niin matalilla merialueilla kuin syvänmeren kohteillakin.
Kohteiden suojelua ja pitkäaikaista säilymistä in situ on tehostettu 1970-luvulta lähtien vedenalaisilla konservointimenetelmillä, joiden avulla akuuteimmassa tuhoutumisriskissä olevia hylkyjä on onnistuttu vakauttamaan, stabiloimaan, haitallisia ympäristötekijöitä ja ihmistoimintaa vastaan. Myös monissa kansainvälisissä sopimuksissa suositetaan vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden säilyttämistä ja suojelua ensisijaisesti in situ kalliiden nosto- ja museointivaihtoehtojen sijaan.
Tutkielmassani esittelen yleisimpiä in situ -konservointi- ja -stabilointimenetelmiä, joita on sovellettu kulttuurihistoriallisesti merkittävillä ja kansainvälisesti tunnetuilla hylyillä osana kohteiden pitkän aikavälin suojelustrategiaa. Saaristomerelle vuonna 1771 uponnutta Vrouw Maria -hylkyä käytän esimerkkinä hylystä, jonka suojelulinjaukset ovat nojanneet kansainvälisiin in situ -säilytystä ja tutkimuksellisesti ei-kajoavaa lähestymistapaa priorisoiviin suosituksiin.
Tutkimuksessani osoitan kuitenkin kajoavien näytteenottomenetelmien ja materiaalianalyysien olevan välttämättömiä arvioitaessa kulttuurihistoriallisesti merkittävien hylkykohteiden nykykuntoa in situ, ja punnittaessa tulevaisuuden eri vaihtoehtoja esimerkiksi Vrouw Marian in situ -säilytyksen jatkamisen tai hylyn mahdollisen noston ja museoinnin suhteen. Esittelen hylyltä vuonna 2010 otetusta puunäytteestä kokoamieni kosteuspitoisuus-, tiheys- ja kutistumislaskelmien tulokset, jotka osoittavat Vrouw Marian takilaan käytetyn männyn (Pinus sylvestris) olevan edelleen tuoreen männyn veroista.
Myös suorittamani stabilointikokokeet polyetyleeniglykoli- (PEG) ja sukroosiliuoksilla osoittavat takilaan käytetyn puun olevan hyväkuntoista ja kestävän kyllästyskäsittelyn ja ilmakuivauksen rasitukset hyvin vähäisin kutistumis- ja deformaatiovaurioin; parhaimmaksi stabilointiaineeksi osoittautui 60 %:n taloussokeriliuos, sukroosi, jolla puun poikkileikkauspinnan kutistuminen jäi 1,8 %:iin. Tutkimustuloksiani voidaan käyttää referenssidatana arvioitaessa hylyn puurakenteiden nykykuntoa in situ ja tulevaisuudessa hylyn mahdollisen nosto- ja konservointisuunnittelun tukena.
Tutkielmani toimii johdantona in situ -konservoinnin eri osa-alueisiin, mutta en tyydy vertailemaan eri menetelmiä ja niillä saavutettuja tuloksia vain metodisesta näkökulmasta; tutkimuksessani vertailen kriittisesti eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia hylkykohteiden laajemman suojelutyön, hallinnoinnin ja kansainvälisten suositusten näkökulmasta, ja myös oman ammattieettisen pohdinnan kautta. Käyn lisäksi läpi uhkatekijöitä, jotka altistavat myös suojaisina ja staattisina pidettyjä syvänmeren kohteita äkillisille ja dramaattisille, ennen kaikkea ihmistoiminnan aikaansaamille vaurioille. Tällaisilla kohteilla ja merialueilla in situ -säilytystä ei voida pitää ensisijaisena vaihtoehtona kohteiden pitkän aikavälin suojelustrategiana, vaan joudutaan etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten arkeologisia kaivauksia ja nosto-operaatioita, vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden säilymisen turvaamiseksi.
Conference Presentations by Rami Kokko
IKUWA3: Beyond Boundaries, London 2008. The 3rd International Congress on Underwater Archaeology
Uploads
Papers by Rami Kokko
Kohteiden suojelua ja pitkäaikaista säilymistä in situ on tehostettu 1970-luvulta lähtien vedenalaisilla konservointimenetelmillä, joiden avulla akuuteimmassa tuhoutumisriskissä olevia hylkyjä on onnistuttu vakauttamaan, stabiloimaan, haitallisia ympäristötekijöitä ja ihmistoimintaa vastaan. Myös monissa kansainvälisissä sopimuksissa suositetaan vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden säilyttämistä ja suojelua ensisijaisesti in situ kalliiden nosto- ja museointivaihtoehtojen sijaan.
Tutkielmassani esittelen yleisimpiä in situ -konservointi- ja -stabilointimenetelmiä, joita on sovellettu kulttuurihistoriallisesti merkittävillä ja kansainvälisesti tunnetuilla hylyillä osana kohteiden pitkän aikavälin suojelustrategiaa. Saaristomerelle vuonna 1771 uponnutta Vrouw Maria -hylkyä käytän esimerkkinä hylystä, jonka suojelulinjaukset ovat nojanneet kansainvälisiin in situ -säilytystä ja tutkimuksellisesti ei-kajoavaa lähestymistapaa priorisoiviin suosituksiin.
Tutkimuksessani osoitan kuitenkin kajoavien näytteenottomenetelmien ja materiaalianalyysien olevan välttämättömiä arvioitaessa kulttuurihistoriallisesti merkittävien hylkykohteiden nykykuntoa in situ, ja punnittaessa tulevaisuuden eri vaihtoehtoja esimerkiksi Vrouw Marian in situ -säilytyksen jatkamisen tai hylyn mahdollisen noston ja museoinnin suhteen. Esittelen hylyltä vuonna 2010 otetusta puunäytteestä kokoamieni kosteuspitoisuus-, tiheys- ja kutistumislaskelmien tulokset, jotka osoittavat Vrouw Marian takilaan käytetyn männyn (Pinus sylvestris) olevan edelleen tuoreen männyn veroista.
Myös suorittamani stabilointikokokeet polyetyleeniglykoli- (PEG) ja sukroosiliuoksilla osoittavat takilaan käytetyn puun olevan hyväkuntoista ja kestävän kyllästyskäsittelyn ja ilmakuivauksen rasitukset hyvin vähäisin kutistumis- ja deformaatiovaurioin; parhaimmaksi stabilointiaineeksi osoittautui 60 %:n taloussokeriliuos, sukroosi, jolla puun poikkileikkauspinnan kutistuminen jäi 1,8 %:iin. Tutkimustuloksiani voidaan käyttää referenssidatana arvioitaessa hylyn puurakenteiden nykykuntoa in situ ja tulevaisuudessa hylyn mahdollisen nosto- ja konservointisuunnittelun tukena.
Tutkielmani toimii johdantona in situ -konservoinnin eri osa-alueisiin, mutta en tyydy vertailemaan eri menetelmiä ja niillä saavutettuja tuloksia vain metodisesta näkökulmasta; tutkimuksessani vertailen kriittisesti eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia hylkykohteiden laajemman suojelutyön, hallinnoinnin ja kansainvälisten suositusten näkökulmasta, ja myös oman ammattieettisen pohdinnan kautta. Käyn lisäksi läpi uhkatekijöitä, jotka altistavat myös suojaisina ja staattisina pidettyjä syvänmeren kohteita äkillisille ja dramaattisille, ennen kaikkea ihmistoiminnan aikaansaamille vaurioille. Tällaisilla kohteilla ja merialueilla in situ -säilytystä ei voida pitää ensisijaisena vaihtoehtona kohteiden pitkän aikavälin suojelustrategiana, vaan joudutaan etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten arkeologisia kaivauksia ja nosto-operaatioita, vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden säilymisen turvaamiseksi.
Conference Presentations by Rami Kokko