kannikka

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kandikka. Equivalent to kanta (“heel, base”) +‎ -ikka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑ̝nːikːɑ̝]
• Rhymes: -ɑnːikːɑ
• Syllabification^(key): kan‧nik‧ka
• Hyphenation^(key): kan‧nik‧ka

Noun

kannikka

1. heel, crust; the crust end-piece of a bread
2. (humorous) buttock

Declension

Inflection of kannikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
nominative		kannikka	kannikat
genitive		kannikan	kannikoiden kannikoitten kannikkojen
partitive		kannikkaa	kannikoita kannikkoja
illative		kannikkaan	kannikoihin kannikkoihin
		singular	plural
nominative		kannikka	kannikat
accusative	nom.	kannikka	kannikat
	gen.	kannikan
genitive		kannikan	kannikoiden kannikoitten kannikkojen kannikkain rare
partitive		kannikkaa	kannikoita kannikkoja
inessive		kannikassa	kannikoissa
elative		kannikasta	kannikoista
illative		kannikkaan	kannikoihin kannikkoihin
adessive		kannikalla	kannikoilla
ablative		kannikalta	kannikoilta
allative		kannikalle	kannikoille
essive		kannikkana	kannikkoina
translative		kannikaksi	kannikoiksi
abessive		kannikatta	kannikoitta
instructive		—	kannikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kannikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kannikkani kannikkani accusative nom. kannikkani kannikkani gen. kannikkani genitive kannikkani kannikoideni kannikoitteni kannikkojeni kannikkaini rare partitive kannikkaani kannikoitani kannikkojani inessive kannikassani kannikoissani elative kannikastani kannikoistani illative kannikkaani kannikoihini kannikkoihini adessive kannikallani kannikoillani ablative kannikaltani kannikoiltani allative kannikalleni kannikoilleni essive kannikkanani kannikkoinani translative kannikakseni kannikoikseni abessive kannikattani kannikoittani instructive — — comitative — kannikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative kannikkasi kannikkasi accusative nom. kannikkasi kannikkasi gen. kannikkasi genitive kannikkasi kannikoidesi kannikoittesi kannikkojesi kannikkaisi rare partitive kannikkaasi kannikoitasi kannikkojasi inessive kannikassasi kannikoissasi elative kannikastasi kannikoistasi illative kannikkaasi kannikoihisi kannikkoihisi adessive kannikallasi kannikoillasi ablative kannikaltasi kannikoiltasi allative kannikallesi kannikoillesi essive kannikkanasi kannikkoinasi translative kannikaksesi kannikoiksesi abessive kannikattasi kannikoittasi instructive — — comitative — kannikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kannikkamme kannikkamme accusative nom. kannikkamme kannikkamme gen. kannikkamme genitive kannikkamme kannikoidemme kannikoittemme kannikkojemme kannikkaimme rare partitive kannikkaamme kannikoitamme kannikkojamme inessive kannikassamme kannikoissamme elative kannikastamme kannikoistamme illative kannikkaamme kannikoihimme kannikkoihimme adessive kannikallamme kannikoillamme ablative kannikaltamme kannikoiltamme allative kannikallemme kannikoillemme essive kannikkanamme kannikkoinamme translative kannikaksemme kannikoiksemme abessive kannikattamme kannikoittamme instructive — — comitative — kannikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kannikkanne kannikkanne accusative nom. kannikkanne kannikkanne gen. kannikkanne genitive kannikkanne kannikoidenne kannikoittenne kannikkojenne kannikkainne rare partitive kannikkaanne kannikoitanne kannikkojanne inessive kannikassanne kannikoissanne elative kannikastanne kannikoistanne illative kannikkaanne kannikoihinne kannikkoihinne adessive kannikallanne kannikoillanne ablative kannikaltanne kannikoiltanne allative kannikallenne kannikoillenne essive kannikkananne kannikkoinanne translative kannikaksenne kannikoiksenne abessive kannikattanne kannikoittanne instructive — — comitative — kannikkoinenne third-person possessor singular plural nominative kannikkansa kannikkansa accusative nom. kannikkansa kannikkansa gen. kannikkansa genitive kannikkansa kannikoidensa kannikoittensa kannikkojensa kannikkainsa rare partitive kannikkaansa kannikoitaan kannikkojaan kannikoitansa kannikkojansa inessive kannikassaan kannikassansa kannikoissaan kannikoissansa elative kannikastaan kannikastansa kannikoistaan kannikoistansa illative kannikkaansa kannikoihinsa kannikkoihinsa adessive kannikallaan kannikallansa kannikoillaan kannikoillansa ablative kannikaltaan kannikaltansa kannikoiltaan kannikoiltansa allative kannikalleen kannikallensa kannikoilleen kannikoillensa essive kannikkanaan kannikkanansa kannikkoinaan kannikkoinansa translative kannikakseen kannikaksensa kannikoikseen kannikoiksensa abessive kannikattaan kannikattansa kannikoittaan kannikoittansa instructive — — comitative — kannikkoineen kannikkoinensa

Derived terms

compounds

• leivänkannikka

Further reading

• “kannikka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kandikka, equivalent to kanta (“heel”) +‎ -ikka. Cognates include Finnish kannikka and Estonian kannikas.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑnːĭkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑnːikːɑ/, [ˈkɑnːikːɑ]
• Rhymes: -ɑnːikː, -ɑnːikːɑ
• Hyphenation: kan‧nik‧ka

Noun

kannikka

1. crust (of bread)

Declension

Declension of kannikka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kannikka	kannikat
genitive	kannikan	kannikkoin
partitive	kannikkaa	kannikkoja
illative	kannikkaa	kannikkoihe
inessive	kannikaas	kannikois
elative	kannikast	kannikoist
allative	kannikalle	kannikoille
adessive	kannikaal	kannikoil
ablative	kannikalt	kannikoilt
translative	kannikaks	kannikoiks
essive	kannikkanna, kannikkaan	kannikkoinna, kannikkoin
exessive1)	kannikkant	kannikkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• kovain

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 132